Yrittämättömyys >>
Jooga on siitä ihanaa, että sitä saa tehdä ja olla ihan joka hetki. Sillä tavalla maanläheisesti tai taivaita hipoillen.
Blogini on ollut taantumatilassa. Miksi? Koska kirjoittaja, minä putosin riippukeinusta ja teloin oikean käsivarren enkä pystynyt kirjoittamaan. Pari kuukautta meni ennenkuin sormet taas tanssivat näppäimistöllä. Mukava tuntemus.
Kudokset, raajat ja käytäntö
Käytämme käsivarsia ja käsiä yleensäkin paljon. Huomasin kun en niitä juuri voinut käyttää. Ja kuinka kudosjonojen liikekin voi vaikuttaa jaloista läpi koko kehon! Vain yksi asanaharjoitus riitti tuottamaa kipua päiviksi. Jäin siis asanapaastolle. Tätähän minä opetan, mutta on se vaan eri asia elää näitä oppeja konkereettisesti omien kudosjonojen kanssa!
Meditoinnista elämän keskellä
Sisukseni ovat kutsuneet meditoimaan paljon. Vaatteet päälläkin: tulin Lauttasaaren joogasalillemme iltaa viettämään itsekseni ja huomasin tunnin kuluttua istuneeni tuolilla kaikki ulkoiluvaatteet päällä. Sisäinen imu voi olla joskus herkullinen. Jotkut sanovat, ettei heillä ole aikaa meditaatiolle – huomaan usein, ettei meditaatio kysy onko minulla aikaa vai ei, se vain nappaa kehoni, mieleni ja koko olemukseni ja vie läsnäolon suloiseen maailmaan.
Hermostumisesta, rauhasta, tärkeästä
Välillä netin avattuani ihmettelen kehossani tapahtuvaa tuntemusten kirjoa; olen yhtäkkiä hermostunut..suloinen läsnäolo on vaikeampaa vaikka monet netissä näkyvät asiat ja tapahtumat ovatkin innostavia. Hermostuminen taitaa johtua paljolti nettiviboista ja suuresta tarjonnasta mikä näytöllä avautuu. Se kaikki näyttää yhtäkkiä todelliselta vaikka hetkeä aikaisemmin ruudun todellisuus oli musta.
Mikä sitten on tärkeää, minulle, sinulle, meille?
Minä rakastan aitoutta, yksinkertaisuutta ja rakkautta. Jos rakkautta yleensä voi arvostaa kun se on kaikkialla koko ajan – näemme, arvostamme tai emme, rakkaus on. Aitous ja yksinkertaisuus ovat jopa harvinaisia asioita nykyään. Täällä Kristiinankaupungissa aitous näkyy parhaimmin metsän laitamilla asustavissa ihmisissä: kaikki puita meille kantaneet miehet puhuvat linnuista ja linnunpöntöistä, luonnon seuraamisesta ja elämän todellisesta laadusta; elämästä jossa puita tuodaan tunnin matkan päästä pikku palkkiota vastaan säteilevin silmin hymy huulessa.
Jooga
Joogan näen tapahtuvat lähelläni kun naapuri kiittää joka ilta ennen nukkumaan menoa siitä, että annoin hänelle kaksi elämää helpottavaa käsien asentoa! Kun hän sai vaaleanpunaisen kynttilän ja ruusukortin, hän, 65 vuotias nainen sanoi, ettei kukaan ole ollut hänelle koskaan tällainen ystävä.
Joogaohjaaja on usein se, joka ei ole koskaan edes kuullut joogasta; minä joogaohjaaja tittelin omaava olen usein se oppilas. Ympärillä olevat ihmiset, eläimet ja kukkaset herättävät ammattilaisen todellisuuteen. Siihen tämän hetken aitoon olemiseen. Joogaan.
Elämä on paras joogaohjaajakoulutus.
