<< Näkijä kulkee kesässä..


Näkeminen on koskettamista ja koskettumista

Näkijä saapuu paikalle ja matkan tämän hetkiseen päähänsä: Olen nyt näkijä ja havainnoija avoimena näkemään läpi kerrosten. Näkijä ei ole koskaan perillä, ja hän on aina perillä. Kaikki ja ei mikään on näkijän areena.

Näkijä paikalla

Tiedän hypnoosista, minkä vallassa ihminen elää näkemättä todellisia mahdollisuuksiaan. Näen läpi verhojen taitosten ja ommeltujen saumojen.

Avaan havainnon tilan, jotta muutkin voivat nähdä oman elämänsä, jotta niin haluavat voivat astua oman näkemisensä ja havaintonsa kenttään kirkkaampina ja selkeämpinä. Yksinkertainen näkijä katsoo läpi, ja vielä läpi. Hän näkee sellaista, mitä ei voi kuvitella.

Näkeminen on silmien kirkastumista sekä sisäänpäin, että ulospäin. Se on silmien fyysistä uudistumista. Jopa niin fyysistä, että omalla kohdallani oikea silmäni on mullistanut elämääni 30 vuoden ajan. Verkkokalvon matriksi avautuu näkijän havainnon avoimeksi tilanteeksi.

Kaksi esimerkkiä

Nämä esimerkit kuvastavat sitä, miten monitasoinen ja monivaikutteinen näkeminen tapahtuu hyvin arkisissa asioissa.

Ensimmäinen esimerkki

Kun olin 21 –vuotias opiskelija Amsterdamissa, huomasin, että oikea silmäni on omituinen, jotenkin tyhjä ja tuntematon, aivan kuin se kelluisi ilmassa. Se myös tuntui jotenkin kohdistamattomalta eikä välillä osannut olla kunnolla auki; se valui ja halusi huomiota.

Samoihin aikoihin aloin nähdä omituisia asioita: aikajanat avautuivat, ja näin yhtä aikaa monia aikakausia; kohtasin hetkiä, milloin näin olemassaolon materian, ja sen katoamisen silmänräpäystä nopeammin. Oli luomamme ja sopimamme näkyvä maailma, sitten sitä ei ollut; ei ollut mitään, ja taas kaikki tuli näkyville. Se oli pelottavaakin, joten suljin tämän näkemisen. Silmä kutsui näkemään, mutta tunne säikähti. Näin fyysinen silmä jäi odottamaan kunnes olisin valmis.

Lääketieteestä omaan muutokseen

Koska fyysisen silmän oireilu jatkui, astahdin hetkeksi lääketieteen pariin: kun olin 28 –vuotias silmäni tutkittiin länsimaisen lääketieteen protokollan mukaisesti, eikä siinä ollut mitään outoa tai väärää, sairautta tai mitään muutakaan vinksallaan. Olotila jatkui kuitenkin siihen asti, kunnes avasin itselleni täydellisen muutoksen tien vuonna 2019; 25 vuotta myöhemmin.

Olin tähän mennessä avautunut näkemään, havaitsemaan ja kouluttautunut sekä maailman menetelmin että ”näkymättömän” maailman menetelmin.

Kun minulta kysytään, että kuinka kauan vielä minulta (kysyjältä) menee, että kaikki tulee kuntoon, tai kunnes jokin oireilu loppuu voin vain sanoa, etten pysty siihen vastaamaan. Oman silmäni kohdalla sen oireilu on tulossa nyt loppuunsa, 33 vuotta myöhemmin oireilun alkamisesta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon mintä moniulotteisen näkemisen oppimista ja opiskelua. Tänään tulen näkijänä maailmaan, ja annan silmieni avautua sinne, sieltä ja siellä, missä kulloinkin tarve on.

Toinen esimerkki: Näkemisen hämärtyminen, iltapäiväväsymys

Iltapäiväväsymyksen näen kerroksena, mikä laskeutuu ihmisen päälle ja sisälle. Se on eletyn päivän kerros – sen astisten tarinoiden kerros, mikä sumennuttaa näkemisen selkeyden ja toiminnan selkeyden. Se on hidaste, kiinnike ja antaa mahdollisuuden oleilla näkemättömyyden lomassa.

Hämäryyden ja väsymyksen tarinat voivat syntyä ihmisten kohtaamisissa; esimerkiksi avotoimisto voi olla tällainen tarinoiden, tunteiden, ajatusten, psyyken ja matalavärähtelyn alue. Toinen voi olla ravintolat, lounaspaikat ja monenmoiset kokoukset, missä ihmiset hakevat jotakin itselleen jakamatta kirkkauttaan takaisin ympäristön kohtaamiseen.

Minä havahduin tähän, kun olin useamman kerran tullut kotiin lounaspaikasta, missä olen käynyt usein. Olin hämmentynyt ja väsyneen oloinen. Yleensä lounaan syötyäni olen täynnä energiaa ja toiminnan valmiutta.

Olen sellainen, että haluan nähdä avainkohdat tilanteessa tai tilanteesta, missä voin huonommin, energia laskee tai olen esimerkiksi hämmentynyt tai hajaantunut. Tutkin nytkin, mikä oli toisin. Toisin oli se, että paikan toinen omistaja, nainen, ei ollut paikalla. Nyt yhdeksän kuukauden jälkeen hän ei ole vieläkään paikalla.

Hänen energiansa oli energinen, valpas ja hän kierrätti paikan energian. Hän näki joka suuntaan, kohtasi katseellaan asiakkaat ja oli paikalla läsnä. Hän katsoi, näki, kohtasi, toimi. Nyt kun hän ei ole paikalla, lounastajien jähmettynyt energia ei kierrä, vaan on tarttuvaa. Jos en itse ole aivan valpas ja pyöritä energiaa, tämä tarttuva jähmeys kulkee mukanani aiheuttaen iltapäiväväsymyksen.

Tämä liittyy näkemiseen siten, että tämä tarttuva ”tauti” on tarttunut, koska en nähnyt sitä sumukerrosta, mikä paikassa oli selkeästi, koska sitä ei ollut ennen, ja olin keskittynyt aivan muuhun. Ruokailijat ja henkilökunta tekivät sitä, mitä tekivät, mutta heidän silmänsä eivät olleet avoimet ja havaitsevat; koskettavat ja valppaat. Silmäni kyllä yrittivät viestittää asiasta supistellen, ja kuuloni lähes katosi aina kun menin lounastamaan. En kuitenkaan nähnyt tai halunnut nähdä, mistä on kysymys.

Näkeminen, tarttuminen ja mielipiteet – maailmankuva

Olin tutkinut sisimmässäni tarttumista, mielen pidikkeitä, tarttuvia tauteja – sitä, miten immuniteetti ja näkeminen ja tarttuminen liittyvät kaikki toinen toisiinsa.

Immuunijärjestelmämme on tartunnan ympäristö; kulttuuri. Tästä kulttuurista voi ottaa ainesosia näkyville ja tutkittavaksi. Aivan kuin näkeminen voi olla yhteisön kulttuuri ja tarttumapinta mitä sovitaan todelliseksi näkymäksi. Tätä yhteistä näkymää voi tutkia aivan kuin kemiallista kulttuuria tutkitaan mikroskoopilla, ja siitä sovitaan yhteisiä tartuntoja yhteiseen näkymään.

Tiesin

Keho kertoo: silmät kertovat. Jos en näe hetkessä kirkkaasti, palaan kotiin tai työpaikalle iltapäivähämmennyksen kanssa. Tällaista hämärtymistä tapahtuu aina, kun ihmiset toimivat ilman valppautta. Valppaus rentoudessa on elämän näkemistä ja kohtaamista. Näkeminen, näkemisen kulttuuri on minun kirkkauteni vastuulla. Minä luon näkijän näyn. Minä havaitsen mitä näen ja mitä näyn.

Valppaus

Valppaus on jokahetkinen tapahtuma, siksi jokainen hetki on mahdollisuus nähdä kirkkaammin, jos niin haluan. Tämä valppaus siirtyy kaikkeen näkemiseen. Näkeminen tapahtuu koko keholla, ja on moniulotteista. Voin ja voit nähdä aina yhä kirkkaammin. Silloin on myös energiaa. Näkeminen on iloinen asia; ilon olotila. Saan nähdä olemassaolon ihmeet. Olen paikalla. Näen värit ja valot; näen energiat ja liikkeen. Tätä on näkemisen havainto: kirkkautta elämässä. Elämän tässä arkisessa hetkessä avautuu moniulotteinen ihme. Nyt ja nyt ihme ilmenee.

Näkemisen ihme

Näkemisen ihme elää hetkessä. Tämän hetken kosketuksessa. Uskallanko, ehdinkö, annanko silmien nähdä kosketuksen. Uskallanko, annanko hetken olla, itseni olla hetkessä ja näkemisen rentoutua hetkeen valpastuen kirkkaana? Voinko olla nyt ja nyt. Voinko olla nyt ja nyt? Kestänkö tämän hetken kohtaamisen ja näkemisen? Näkemisen ihme on tämä hetki.

Matka päättyy; matka jatkuu

Näkijän matka ei tule koskaan päätökseen, mutta tämä näkijän matka tuli nyt tähän päätökseensä.

Jatkan näkemisen kirkastumista, ulottuvuuksien havainnon selkeyttä. Joka hetki uskallan nähdä paremmin läpi harhakerrosten, läpi yhteisten sopimusten ja läpi harmauden. Uskallan nähdä kirkkaasti sekä hyvät ja ihanat asiat sekä hämmennyksen ja hämärtymisen asiat.

Näen rohkeana läpi ja lävistän katseellani oman hämäryyteni kerrokset. Annan verkkokalvoni värähdellä uuden energian aallot tähän olemiseen.

• Mitä sinä näet nyt?
• Sisälläsi?
• Ulkopuolellasi?

Rakkauden silmässä

Nähdään taas, kohdataan uuden maailman energian verkkokalvolla avoimen katseen rakkaudessa.

Rakkaus saapuu silmiini.

Olen Näkijä Rakkauden Silmässä.

Näkijän elokuun harjoitus: